Olet ehkä törmännyt Polyvagal-teoriaan. Mutta mitä se pitää sisällään? Ja miksi sen ymmärtäminen on niin välttämätöntä? Jos kärsit jatkuvasta stressistä ja jännityksestä. Tai jos sinulla on vaikeuksia saada yhteyttä itseesi ja muihin.
Tohtori Stephen Porgesin keksimä polyvagaalinen teoria tarjoaa kattavan näkemyksen autonomisen hermostomme reaktioista. Nämä reaktiot ovat taistelu, pakeneminen, jäätyminen tai vetäytyminen. Näiden oivallusten avulla voit paremmin tunnistaa ja ymmärtää niitä. Tunnistamalla nämä reaktiot voit siirtyä tietoisempaan tilaan. Näin voit ottaa uudelleen yhteyttä ilman paniikkia tai puolustautumista.
Vaikka Polyvagal-teoria on varsin monimutkainen, käymme teorian peruskäsitteet läpi askel askeleelta.
Miksi reagoimme näin
Polyvagal-teorian käsite syventyy autonomisen hermoston monimutkaisuuteen. Ja siihen, miten se säätelee reaktioitamme erilaisiin ärsykkeisiin. Tämä tohtori Stephen Porgesin kehittämä teoria osoittaa, miksi meillä on taipumus reagoida tietyllä tavalla stressiin tai muihin tilanteisiin. Kun ymmärrämme, miten autonominen hermosto toimii, voimme tunnistaa automaattiset reaktiot. Ja sitten oppia siirtymään yhteyteen taistelun tai pakenemisen sijaan.
Ihmisen hermosto
Hermosto on monimutkainen verkosto, joka auttaa meitä havaitsemaan ulkoisia ärsykkeitä ja reagoimaan niihin. Se koostuu useista elimistä. Siihen kuuluvat aistit, aivot ja selkäydin. Jotka yhdessä säätelevät kehomme toimintoja. Ihmisen hermosto on yksi selkärankaisten kehittyneimmistä. Sen ansiosta se toimii sekä laajasti että monimutkaisesti.
Hermosto koostuu kahdesta osasta
Hermostossa on kaksi pääkomponenttia, somaattinen hermosto ja autonominen hermosto. Somaattinen hermosto on se osa hermostoa, jota ohjaamme ajatuksillamme ja vapaalla tahdollamme. Tämän järjestelmän avulla voimme liikuttaa lihaksia ja hallita aistejamme. Toisella puolella on autonominen hermosto. Tämä on hermoston automaattinen osa. Se ohjaa kehomme automaattisia toimintoja, kuten ruoansulatusta, sydämen sykettä ja hikoilua.
Breathe
Hengitys on yksi autonomisen hermoston ohjaamista toiminnoista. Vaikka hengitämme automaattisesti, voimme myös tietoisesti ohjata hengitystämme, mikä voi vaikuttaa kehomme toimintoihin. Esimerkiksi pitkä, syvä uloshengitys voi hidastaa sykettämme. Tätä periaatetta sovelletaan hengitysharjoituksissa rentoutumisen saavuttamiseksi.
Selviytyminen tai yhteys muihin
Autonomisen hermoston tehtävänä on varmistaa selviytymisemme vaaran aikana ja edistää sosiaalista sitoutumista turvallisuuden aikana. Tätä varten autonomisella hermostolla on kaksi toimintatapaa - sympaattinen hermosto ja parasympaattinen hermosto. Sympaattinen hermosto säätelee mobilisaatiota ja vastaa liikkeelle lähtemisestä ja toiminnasta sekä taistelu- tai pakoreaktioista. Parasympaattinen hermosto taas edistää liikkumattomuutta ja auttaa meitä rauhoittumaan ja palautumaan sekä reagoimaan jäätymisellä tai jäykistymisellä.
Automaattisten reaktioiden tunnistaminen
Polyvagal-teoria selittää, miten autonominen hermostomme reagoi erilaisiin ärsykkeisiin. Ja miten se voi vaikuttaa käyttäytymiseemme. Tunnistamalla automaattiset reaktiomme voimme oppia etenemään kohti yhteyden tilaa. Taistele tai pakene -reaktioiden sijaan.
Autonomisen hermoston toiminnan ymmärtäminen voi olla erityisen hyödyllistä ihmisille, jotka kärsivät toistuvasta stressistä tai jännityksestä tai joilla on vaikeuksia luoda yhteyksiä muihin ihmisiin.
Automaattisuudesta tietoisuuteen
Yhteenvetona voidaan todeta, että polyvagaalinen teoria käsittelee autonomisen hermoston toimintaa ja sitä, miten se vaikuttaa käyttäytymiseemme. Ymmärtämällä autonomisen hermoston eri toimintatapoja. Ja miten se reagoi erilaisiin ärsykkeisiin, voimme oppia tunnistamaan automaattiset reaktiomme. Ja palata yhteyteen. Tämä tieto voi olla korvaamatonta ihmisille, jotka kärsivät stressistä, burnoutista tai masennuksesta.
Nervus vagus
Polyvagal-teoria on tulosta tohtori Stephen Porgesin laajasta Nervus Vaguksen tutkimuksesta. Tämä on yksi niistä 12 hermosta, jotka saavat alkunsa aivorungosta. Latinankielinen sana "vagus" tarkoittaa "vaeltava". Ja Nervus Vagus on todellakin nimensä veroinen: se haarautuu aivorungosta kaikkiin kehon elimiin ja kasvolihaksiin.
Koska vagushermo on parasympaattisen hermoston keskeisin hermokimppu, sillä on merkittävä vaikutus kehon kykyyn hidastaa vauhtia, sulkeutua ja olla yhteydessä muihin. Ymmärtääksesi, miten yksi hermo voi suorittaa näin erilaisia tehtäviä. Meidän on tarkasteltava kahta eri nippua, jotka ovat kehittyneet eri aikoina. Vanhempi, primitiivisempi nippu on dorsaalinen vagus, kun taas uudempi, älykkäämpi nippu on ventraalinen vagus. Tästä johtuu termi Polyvagal, joka tarkoittaa useita hermoja.
Selkähaara ja ventraalinen haara
Molemmat niput ovat rakenteeltaan erilaisia, ja niillä on erilaiset toiminnot. Dorsaalinen Vagus haarautuu pääasiassa alempiin elimiin. Ventraalinen Vagus puolestaan kulkee kasvojen ja ylävartalon elimiin. Ventraalista vagusta ympäröi hermojen ympärillä signaalia vahvistava kerros, kun taas dorsaalista vagusta ei. Tämän kerroksen kehittyminen riippuu vauvan ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta, mikä osoittaa, että tämä hermorata kehittyy sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.
Kyse on turvallisuudesta
Autonominen hermosto on järjestäytynyt turvallisuuden ympärille. Sen ainoa tarkoitus on maksimoida yksilön turvallisuus hierarkkisen järjestelmän avulla. Kun henkilö on turvassa, hän voi olla yhteydessä muihin ja osallistua toimintaan, kuten leikkiin. Tämä tila aktivoi ventraalisen vaguksen, joka on vagushermon evolutiivisesti nuorin osa.
Kun kuitenkin tapahtuu jotakin, jonka hermosto kokee hälyttäväksi, ventraalinen vagus kytkeytyy pois päältä, ja sympaattinen hermosto ottaa ohjat käsiinsä ja asettaa liikkeen ja toiminnan etusijalle. Jos tilanne on tarpeeksi hälyttävä, adrenaliinia ja kortisolia vapautuu automaattisesti, jolloin yksilö voi taistella tai paeta.
Väärä hälytys
Alkeellinen hälytysjärjestelmä erehtyy usein pitämään ei-hengenvaarallisia tilanteita hengenvaarallisina. Tämä aiheuttaa elimistössä stressireaktioita ja johtaa usein lopulta ylityöhön ja loppuunpalamiseen. Nervus vagus -järjestelmän ja polyvagusteorian toiminnan ymmärtäminen antaa tietoa siitä, miten keho käsittelee erilaisia ärsykkeitä. Ja miten se reagoi niihin. Ja se korostaa turvallisuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä ihmisen fysiologiassa.
Jäädytystilanne
Ihmisen hermosto on monimutkainen ja kiehtova järjestelmä, joka reagoi eri tavoin eri ärsykkeisiin. Kun keho kohtaa uhan, sympaattinen hermosto reagoi valmistautuakseen toimintaan. Jos uhka on kuitenkin liian vakava, vagushermosto ottaa ohjat käsiinsä. Tämä aiheuttaa tällöin täydellisen pysähtymisen, joka tunnetaan nimellä "jäätyminen", mikä tapahtuu usein traumaattisissa tapahtumissa. Tätä reaktiota voi esiintyä myös pienemmissä tilanteissa, esimerkiksi kun joku pyörtyy ennen esitelmää. Tai kun terapian aikana kosketaan johonkin jännittävään tai kivuliaaseen.
Neuroception
Hermosto miettii aina, onko se vaarassa, ja reagoi välittömästi. Huomionarvoista on, että aivojen hälytysanturia eivät ohjaa aivojen analyyttiset osat, vaan aivorunko ja limbiset aivot. Tämä tunnetaan nimellä neuroception, jossa hermosto reagoi ärsykkeisiin ennen kuin aivokuori ehtii analysoida niitä. Itse asiassa aivokuori alkaa ymmärtää tilannetta vasta sen jälkeen, kun autonominen hermosto on jo käynnistänyt selviytymisreaktion.
Turvallisuus on onnistuneen hoidon perusta
Monissa terapioissa keskitytään siihen, että asiakkaita kehotetaan muuttumaan tai käyttäytymään eri tavalla. Tämä voi sitten laukaista puolustustiloja ja turvattomuuden tunteita. Polyvagaalisen teorian mukaan ihmisten on ensin tunnettava olonsa turvalliseksi. Ennen kuin he voivat tehdä myönteisiä muutoksia, ja että terapia voi muutoin laukaista puolustusreaktioita. Tai voi aiheuttaa vetäytymistä ja yhteyden katkeamista.
Sosiaalinen kontakti voi olla parantavaa
Polyvagaalinen teoria osoittaa kuitenkin myös, että hermosto voi reagoida positiivisesti muiden hermostoon. Tämä näkyy usein äidin ja lapsen välisessä siteessä, jossa äidin hermosto voi säädellä lapsen hermostoa ja luoda rauhoittavan vaikutuksen.
Kaiken kaikkiaan hermosto on voimakas ja usein unohdettu osa olemustamme, joka vaikuttaa ajatuksiimme, tunteisiimme ja käyttäytymiseemme. Sen toiminnan ja ärsykkeisiin reagoimisen ymmärtäminen voi olla ratkaiseva askel. Myönteisen muutoksen edistämisessä ja turvallisuuden tunteen luomisessa jokapäiväiseen elämäämme.
Coregulate, positiivinen yhteys muihin
Yhteissäätely on kykyä kokea tai palauttaa turvallisuus toisen turvallisen henkilön läsnä ollessa. Tätä ei tapahdu vain lapsilla vaan myös aikuisten välillä. Itsesäätelystä vastaavan ventraalisen vagushermon kehittyminen tapahtuu vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa, jolla on hyvin kehittynyt piiri. Tämä on ratkaisevan tärkeää lapsille, jotka eivät pysty lohduttamaan itseään. Myös kasvaminen turvallisissa oloissa ennustettavissa olevien vanhempien kanssa, jotka kokevat rauhaa ja turvallisuutta, edistää ventraalihermon kehittymistä. Minkä ansiosta ihmiset voivat turvautua siihen vaikeina aikoina myöhemmin elämässään. Ihmisille, joilta puuttuu tämä kokemus lapsena, voi kuitenkin kehittyä vähemmän kehittynyt vatsahermo. Tämä johtaa kohonneisiin stressireaktioihin tapahtumissa, joita muut eivät koe stressaaviksi.
Automaattinen reaktio vaaraan
Tohtori Stephen Porges selittää, että henkilön tunnistaminen turvalliseksi tai vaaralliseksi saa aikaan neurobiologisesti määräytyvää prososiaalista tai puolustautuvaa käyttäytymistä. Tämä automaattinen reaktio vaaraan on ratkaisevan tärkeä sopeutuvalle puolustuskäyttäytymiselle, kuten taistelemiselle, pakenemiselle tai jäätymiselle. Tämän automaattisen prosessin ymmärtäminen voi auttaa toipumisprosessissa.
Yhteissääntely
Yhteissäätelyprosessi on erittäin tärkeä sekä lapsille että aikuisille. Kuunteleva korva, käsivarsi jonkun ympärillä tai välittävän henkilön katsovat silmät voivat kaikki olla merkki yhteissäätelystä. Huolimatta näiden prosessien automaattisesta luonteesta tilanne ei ole toivoton. Aivot ovat joustava järjestelmä, joka pystyy sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, ja tämä kyky, jota kutsutaan neuroplastisuudeksi, jatkuu vanhuuteen asti.
Automaattiset reaktiot sosiaaliseen kontaktiin
Kun olemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mieleen tulee monia automaattisia reaktioita. Etsimme muita, mutta epäilemme, pitäisikö meidän hakea kontaktia. Saatamme vetäytyä itseemme tai päinvastoin lähentyä. Voi olla vaikeaa hakea kontaktia, mutta jännittävää aloittaa keskustelu juhlissa. Nautimme uteliaiden ystävien puhelinsoitoista ja kukoistamme saadessamme halauksia. Kaikki nämä reaktiot liittyvät suoraan autonomiseen hermostoon.
Yhteyksien luomisen tärkeys muiden kanssa
Ihmissuhteidemme tilalla voi olla suuri vaikutus turvallisuudentunteeseemme, kasvuun, joustavuuteen ja optimismiin. Jos emme koe luottamusta, epävarmuutta tai traumaa, reagoimme todennäköisemmin selviytymisreaktioilla, kuten taistelemalla, pakenemalla ja jäätymällä. Jokainen uusi suhde opettaa meille jotain siitä, miten tämä toimii. Ja terveet, myönteiset suhteet voivat muuttaa vanhoja malleja. Turvattomat kokemukset voivat saada meidät jatkamaan selviytymismenetelmien käyttöä.
Selviytymisreaktiot
Aiemmilla kokemuksillamme sekä aivojemme ja hermostomme koostumuksella voi olla suuri vaikutus tunteisiimme ja kokemuksiimme elämässä. Jos huomaamme, ettemme pysty rentoutumaan, että olemme jatkuvasti valppaina tai että olemme juuttuneet autonomisen hermostomme yhteen tilaan. Silloin tämä on merkki siitä, että selviytymistoiminta on "kytkeytynyt päälle" ja yrittää suojella meitä. Päästääksemme tästä irti meidän on harjoitettava toimintaa, kuten liikkumista, yhteydenpitoa itseemme ja muihin. Ja siten olla yhteydessä kehoomme ja kokemuksiimme.
Safe and Sound Protocol
Toinen tapa auttaa hermostoa palaamaan takaisin turvallisuuteen. Ja jotta se saataisiin pois selviytymistilasta, se on Safe and Sound Protocol.
Safe and Sound Protocol (SSP) on musiikkiterapia- ja kuuntelukoulutusohjelma. Sen on suunnitellut tohtori Stephen Porges, ja se perustuu hänen tutkimuksiinsa hermostomme toiminnasta. SSP kehitettiin alun perin autismin kirjon henkilöiden auttamiseksi. Myöhemmin havaittiin, että SSP sopii erinomaisesti myös auttamaan ihmisiä, jotka ovat kokeneet traumoja tai pitkäaikaista stressiä. Se koostuu viidestä tunnista koodatun ja suodatetun musiikin kuuntelua. Viisi tuntia kuunnellaan kuunteluaikataulun mukaisesti, jossa SSP:tä kuunnellaan keskimäärin 20 päivän ajan ja enintään 20 minuuttia päivässä.
Alitajunnasta tietoiseksi
Huolimatta siitä, että osa käsityksistämme ja reaktioistamme on siis tiedostamattomia. Ja ilman huomiota emme voi vaikuttaa siihen. Voimme kuitenkin tulla yhä tietoisemmiksi tästä. Kauniita esimerkkejä näemme päivittäin harjoituksessamme.
Jotta voisit tulla tietoiseksi kehosi reaktioista ja impulsseista, saat meiltä Safe and Sound Protocol:n lisäksi ilmaisen Polyvagal-teoriaan perustuvan kurssin.
Safe and Sound Protocol:n edut lyhyesti:
- Ihmiset ja tilanteet laukaisevat sinut harvemmin.
- Olet harvemmin päällä ja voit rentoutua paremmin.
- Voit tuntea olosi taas turvalliseksi, kun ei ole mitään syytä turvattomuuteen.
- Se voi auttaa sinua vapautumaan jälleen selviytymistilasta.
- Auttaa hermostoa keskittymään uudelleen turvallisuussignaaleihin.
On helpompaa tarkastella tunteitasi etäältä ja tehdä sen vuoksi erilaisia valintoja. Tämä luo eron reagoinnin ja vastaamisen välille. Edellisen teette tunteesta käsin ja jälkimmäisen tietoisuudestanne käsin.
