Kun perehtyy Safe and Sound Protocol-menetelmään, törmää pian yhteen nimeen: tohtori Stephen Porges. Hän on tutkija, joka kehitti teorian, johon koko protokolla perustuu. On hyödyllistä tietää, kuka hän on, sillä se kertoo paljon siitä, miksi SSP toimii niin kuin toimii – ja miksi sitä otetaan vakavasti trauman ja hermoston säätelyn alalla.

Porges on yhdysvaltalainen psykologi ja psykiatrian professori. Hän on julkaissut vuosikymmenien aikana yli 400 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, jotka kattavat muun muassa neurologian, neurotieteen, psykiatrian ja lastenlääketieteen aloja. Hänen tunnetuin saavutuksensa on kuitenkin epäilemättä teoria, jonka hän esitteli vuonna 1994.

Polyvagaaliteoria: turvallisuus fyysisenä tilana

Vuonna 1994 Porges esitteli polyvagaaliteorian, jonka hän toi ensimmäisen kerran esille puheessaan Society for Psychophysiological Research -yhdistyksen puheenjohtajana. Teoria yhdistää autonomisen hermoston evoluution sosiaaliseen käyttäytymiseemme. Teorian ydinajatus on, että se, miten tunnet olosi ja miten käyttäydyt, riippuu vahvasti hermoston tilasta.

Keskeisessä asemassa on vagushermo, suuri hermo, joka yhdistää aivot ja kehon toisiinsa. Porges osoitti, että tällä hermolla on avainrooli siinä, tunnemmeko olomme turvalliseksi, valppaaksi vai päinvastoin sulkeutuneeksi. Turvallisuus ei ole hänen tutkimuksissaan epämääräinen tunne, vaan mitattavissa oleva fyysinen tila — ja juuri tätä tilaa voi tukea.

Teoriasta kuunteluohjelmaksi

Porges ei tyytynyt pelkästään teoriaan. Oivallustensa pohjalta hän kehitti Safe and Sound Protocol:n: erityisellä tavalla suodatettua musiikkia, joka auttaa hermostoa siirtymään puolustustilasta kohti rauhaa ja yhteyttä. Myöhemmin hän kehitti myös Rest and Restore Protocol (RRP), joka keskittyy enemmän syvään rentoutumiseen ja kehon palautumiseen. Uusimpien teostensa ääniteknologian kehittämisessä hän tekee yhteistyötä äänialan innovaattori Anthony Gorryn kanssa nimellä Sonocea.

Miksi hänen työnsä on sinulle tärkeää

Porgesin työ on muuttanut tapaa, jolla monet terapeutit suhtautuvat traumaan ja stressiin. Pitkään painopiste oli ajattelussa ja puhumisessa: ylhäältä käsin, pään kautta. Porges auttoi käynnistämään uuden liikkeen, jossa ensin palautetaan turvallisuuden fyysinen perusta — jotta ajattelu, tunteet ja yhteys saavat sen jälkeen jälleen tilaa.

Hänen ideoitaan sovelletaan ja kehitetään nykyään ympäri maailmaa. Esimerkiksi kliinikko Deb Dana on tuonut polyvagaaliteorian osaksi päivittäistä käytäntöä; hän työskentelee itse paljon SSP-menetelmän parissa ja on mukana Unyten koulutuksissa. Aiheeseen syventyvä törmää luonnollisesti hänen kirjoihinsa, kuten “The Polyvagal Theory and the Search for Safety” ja “Clinical Applications of the Polyvagal Theory”.